Vintage-numeromaalaukset: Näin tunnistat, ajoitat ja arvioit 1950-luvun setin
Joku ojentaa sinulle kirpputorilla pienen maalatun levyn. Vuoria, järvi, ehkä hirvi. Värit istuvat tasaisina, terävärajaisina laikkuina, ja koko esineessä on se tietty 1900-luvun puolivälin olohuoneen tuntu. Onko kyseessä aito 1950-luvun numeromaalaus, onko se minkään arvoinen, ja voiko sillä vielä tehdä jotain?
Nämä kolme kysymystä toistuvat jatkuvasti. Netistä löytyvät vastaukset ovat kuitenkin usein joko epämääräistä nostalgiaa tai villejä arvauksia arvosta. Tässä siis käytännön opas: miten erottaa aito setti käsinmaalatusta jäljitelmästä, miten ajoittaa oma kappaleesi, mitä nämä teokset todella maksavat myytynä, ja mitä tapahtuu, jos päätät viimeistellä sellaisen, joka on lojunut maalaamattomana seitsemänkymmentä vuotta.
Tärkeimmät huomiot
- Tässä kategoriassa "vintage" tarkoittaa tavanomaisesti 1950–1970-luvuilla valmistettuja malleja, ja buumi keskittyi 1950-luvun alkuun.
- Detroitilainen Palmer Paint alkoi myydä settejä Craft Master -merkillä vuonna 1951, ja niitä oli myyty yli 12 miljoonaa kappaletta vuoteen 1954 mennessä, Smithsonianin National Museum of American Historyn mukaan.
- Luotettavin aitoutta osoittava merkki on värien reunat: aito setti tuottaa täsmällisiä, peittäviä muotoja, jotka kohtaavat teräviin rajoihin, kun taas käsinmaalatussa teoksessa värit sulautuvat toisiinsa.
- Suurin osa vintage-kappaleista myydään kymmenillä dollareilla, ei sadoilla. Kunto ja täydellisyys selittävät lähes koko hintahaitarin.
- Avaamattoman alkuperäissetin viimeisteleminen tuhoaa sen keräilyarvon, joten päätä ennen laatikon avaamista, kumpi sinulle on tärkeämpää.
Mikä lasketaan vintage-numeromaalaussetiksi?
Vintage tarkoittaa tässä kategoriassa 1950–1970-luvuilla suunniteltuja malleja. Tämä on käytäntö, ei sääntö. Se on kuitenkin se, jota jälleenmyyjät ja keräilijät noudattavat, joten kannattaa omaksua sama linja.
Kolmea varsin erilaista asiaa kutsutaan vintageksi, ja suurin osa sekaannuksesta johtuu niiden sekoittamisesta keskenään. Tarkemmin sanottuna:
- Alkuperäinen maalaamaton setti, sinetöity tai osittain käytetty, jossa painettu levy ja alkuperäiset maalipurkit ovat yhä laatikossa. Tämä on kolmesta harvinaisin.
- Alkuperäinen valmiiksi maalattu levy, jonka joku on maalannut vuosikymmeniä sitten. Tätä nimenomaan löytyy kirpputoreilta ja perikuntien myynneistä.
- Moderni setti aikakauden tyyliin, uusilla materiaaleilla ja uusilla maaleilla. Esimerkiksi meidän vintage-numeromaalaussettimme kuuluvat tähän kolmanteen ryhmään.
Eron nimeäminen on tärkeää, koska ihmiset tulevat hakemaan yhtä näistä kolmesta usein tietämättä kumpaa. Jos haluat estetiikan seinällesi, haluat kolmannen vaihtoehdon. Jos taas haluat palan sosiaalihistoriaa, haluat jommankumman kahdesta ensimmäisestä.
Kuka keksi numeromaalauksen, ja miksi Leonardo liittyy siihen?
Idea syntyi Dan Robbinsilta, joka työskenteli Palmer Paint Companylle Detroitissa omistaja Max S. Kleinin alaisuudessa 1940-luvun lopulla. Craft Master on brändinimi, jolla Palmer Paint lanseerasi nämä setit vuonna 1951. Vuoteen 1954 mennessä yhtiö oli myynyt niitä yli 12 miljoonaa kappaletta (Smithsonian National Museum of American History, Paint by Number: Accounting for Taste in the 1950s). Mainoslause oli "Every Man a Rembrandt!"
Se alkuperädetalji, jota lähes kukaan ei mainitse, on mielestämme kaikkein kiinnostavin, melko ilmeisistä syistä. Robbins kertoi, että konsepti syntyi Leonardo da Vincin innoittamana. Tarkemmin sanottuna hän muisteli kuulleensa, että Leonardo käytti numeroituja taustakuvioita ohjatakseen oppilaitaan ja kisällejään, ja päätti kokeilla samantyyppistä ideaa. Toisin sanoen renessanssiajan työpajatekniikasta kisällien koordinointiin tuli neljäsataaviisikymmentä vuotta myöhemmin laatikossa myytävä harrastus.
Olemme käsitelleet laajempaa tarinaa erikseen. Jos siis historia toi sinut tänne, lue tarina numeromaalauksen synnystä. Tämän oppaan loppuosa käsittelee itse esineitä.
Miten erotat aidon numeromaalauksen käsinmaalatusta jäljitelmästä?
Luotettavin yksittäinen merkki on se, miten värit kohtaavat toisensa. Aito setti tuottaa täsmällisiä, peittäviä muotoja, jotka rajautuvat toisiinsa terävästi, koska maalaaja täytti numeroidut alueet yksi kerrallaan. Käsinmaalatussa teoksessa värit puolestaan sulautuvat rajojen yli, vaikka maalaaja olisi amatööri. Kun tämän eron on kerran nähnyt, sitä ei voi olla enää huomaamatta.
Neljä muuta tarkistuskohtaa kannattaa käydä läpi tässä järjestyksessä:
| Mitä tarkistaa | Aito aikakauden setti | Käsinmaalattu | Moderni setti aikakauden tyyliin |
|---|---|---|---|
| Värien rajat | Terävät, tasaiset, peittävät laikut | Sulautuvat, vaihtelevat | Terävät laikut, usein hienojakoisemmat |
| Painettu ääriviiva | Joskus näkyvissä ohuen värin läpi, etenkin taivailla | Ei näy | Harvoin näkyvissä, maali peittää paremmin |
| Alusta | Usein kankaalla päällystetty levy | Kangas, levy, mitä tahansa | Yleensä kehystetty tai rullattu kangas |
| Kääntöpuoli | Valmistajan leima, sarjanumero, aikakauden typografia | Tyhjä tai signeeraus | Modernia painojälkeä tai ei mitään |
| Ikääntyminen | Kellastunut lakka, hauras levy, härmää | Vaihtelee | Ei ikääntymisen merkkejä |
Kaksi näistä ansaitsee varoituksen. Ohut peittävyys taivailla on aikakaudelle tyypillinen piirre, koska 1900-luvun puolivälin maalit peittivät huonommin kuin nykyiset. Näin ollen haaleasti läpikuultava numero vaaleansinisessä on todiste iästä, ei huonosta työstä. Samoin nurkassa oleva signeeraus ei todista mitään: moni signeerasi valmiin settinsä aikanaan.
Miten ajoitat ja tutkit vintage-kappaleesi?
Etene tässä järjestyksessä. Etsi ensin valmistajan merkki, joka on yleensä leimattu tai painettu levyn kääntöpuolelle tai alareunaan. Etsi sitten sarjan nimi tai numero, joka todella määrittää ajanjakson. Vasta sen jälkeen lähde etsimään kuvavastaavuutta.
Vertailumateriaaliksi Smithsonianilla on Craft Master -esineitä kansallisessa kokoelmassaan. Sen luetteloitu Craft Master -numeromaalaustietue on hyvä tapa tarkistaa, miltä dokumentoitu aikakauden kappale näyttää, aina pakkauksen painojälkeä myöten.
Yksi odotus kannattaa asettaa jo ennen aloittamista: mikään arkisto ei ole täydellinen. Kategoria oli massatuote ja valtavan suuri, eikä suurta osaa siitä ole koskaan luetteloitu kunnolla. Tästä johtuen se, ettei oma kappaleesi löydy kuvatietokannasta, ei todista juuri mitään. Se ei todellakaan ole osoitus harvinaisuudesta. Itse asiassa puuttuminen listalta useimmiten kertoo vain siitä, että lista on lyhyt.
Ovatko vanhat numeromaalaukset minkään arvoisia?
Yleensä vaatimattoman summan verran, ja se kannattaa tietää etukäteen. Tavalliset valmiiksi maalatut 1950- ja 1960-lukujen levyt vaihtavat omistajaa kymmenillä dollareilla, ei sadoilla. Esimerkiksi tyypilliset pyyntihinnat jälleenmyyntimarkkinoilla asettuvat noin 15–30 dollarin haarukkaan tavallisesta maisema- tai eläinaiheisesta teoksesta kohtuullisessa kunnossa.
Kolme asiaa nostaa kappaleen näissä luokissa ylöspäin: avaamaton setti maaleineen ehjänä, aihe, jota keräilijät aktiivisesti metsästävät geneerisen maiseman sijaan, sekä kunto, joka on säästynyt kosteudelta, auringonvalolta ja tupakansavulta. Kaikki muu on kohinaa.
Yksi varoitus säästää paljon pettymykseltä. Myynti-ilmoituksen pyyntihinta ei ole toteutunut hinta. Kuka tahansa voi laittaa tavallisen levyn myyntiin 400 dollarilla, ja moni myös tekee niin. Merkitystä on siis sillä, mistä vastaavat kappaleet ovat todella myyneet. Suodata toteutuneet myynnit ennen kuin muodostat käsityksen oman kappaleesi arvosta.
Kannattaako keskeneräinen vintage-setti oikeasti maalata loppuun?
Päätä tämä ennen kuin avaat mitään, koska ratkaisu ei ole peruutettavissa. Avaamaton alkuperäiskappale on arvokkaampi kuin sama setti puoliksi sinun maalaamanasi. Sen viimeisteleminen muuttaa keräilyesineen mukavaksi iltapäivän puuhaksi. Kumpikaan valinta ei ole väärä; vahingossa tehtynä se kuitenkin on.
Jos olet päättänyt maalata sen loppuun, tässä on, mitä seitsemänkymmentä vuotta tekee setille, ja miten kunkin asian kanssa kannattaa toimia.
Maalit ovat kuivuneet kiinteiksi. Oleta näin. Alkuperäiset 1950-luvun purkit selviävät käyttökelpoisina äärimmäisen harvoin, ja niiden herättely eloon on harvoin vaivan arvoista verrattuna siihen, että sovittaa moderneja akryylimaaleja painettuun väriavaimeen. Tästä syystä oppaamme siitä, mitä tehdä kun maalit ovat kuivuneet, käy läpi tämän sovitustavan.
Kangas tai levy on rypistynyt tai kaartunut. Vuosikymmenet rullalla ullakolla jättävät jälkensä. Silittäminen takaa päin, varovasti ja pintaa suojaten, on vakiokorjaus, ja ohje rypistyneen kankaan silittämiseen tasaiseksi käy sen läpi vaihe vaiheelta. Etene hitaammin kuin modernin kankaan kanssa, koska vanha levy on hauras.
Kirkas gesso on läpinäkyvä pohjustusaine, joka sulkee pinnan paljastamatta sille painettua kuviota, ja se on ainoa laji, jota tässä kannattaa käyttää. Tämä on virhe, joka pilaa vintage-setit. Tavallinen valkoinen gesso peittää painetut viivat ja numerot, joita vielä tarvitset.
Viimeistele lakalla. Vanha pinta hyötyy suojauksesta enemmän kuin uusi. Lisäksi kerros akryylilakkaa tasoittaa visuaalisen eron alkuperäisen ikääntymisen ja tuoreen maalisi välillä.
Haluatko aikakauden tyylin ilman entisöintiprojektia?
Suurin osa näitä maalauksia rakastavista ihmisistä ei oikeasti halua entisöintiprojektia. He haluavat estetiikan: tasaisen värin, itsevarman 1900-luvun puolivälin väripaletin, vuoristojärven hämärässä. Seitsemänkymmentä vuotta vanha levy kuolleine maaleineen on puolestaan konservointityö harrastuksen naamiossa.
Jos tunnistat itsesi tästä, valitse vuosikymmen mieluummin kuin tunnelma. Retro-numeromaalaussettimme kattavat laajemman aikakauden tyylin. Vaihtoehtoisesti 1950-luvun numeromaalausmallit pysyttelevät lähimpänä sitä, mitä Craft Master todella painoi.
Rakennamme nämä tarkoituksella moderneista materiaaleista, ja ne kaksi tärkeintä ovat juuri ne, jotka alkuperäisillä setteillä epäonnistuivat. Peittävyys on maalin kyky peittää alla oleva pinta yhdellä kerroksella, ja juuri siitä 1900-luvun puolivälin setit kärsivät. Meidän erittäin peittävä maalimme peittää yhdellä siveltimenvedolla, joten et saa esiin haamumaisia numeroita vaalean taivaan läpi, mikä paljastaa aikakauden kappaleet. Samoin rypytön kankaamme ei saavu perille rypyissä, joita muuten joutuisit silittämään illan verran. Jokainen tilaus on katettu 30 päivän rahat-takaisin-takuullamme, mikä on huomattavasti enemmän kuin mitä Palmer Paint tarjosi vuonna 1951.
Usein kysytyt kysymykset
Suurin osa on kymmenien dollareiden, ei satojen, arvoisia. Tavalliset valmiit levyt hinnoitellaan yleensä noin 15–30 dollariin, kun taas täydelliset avaamattomat setit, joissa maalit ovat ehjänä, yltävät korkeammalle. Kunto, täydellisyys ja aiheen haluttavuus selittävät lähes koko hintaeron.
Konsepti juontaa juurensa 1940-luvun loppuun, ja detroitilainen Palmer Paint alkoi myydä settejä Craft Master -merkillä vuonna 1951. Vuoteen 1954 mennessä yhtiö oli myynyt yli 12 miljoonaa settiä Smithsonianin National Museum of American Historyn mukaan. Muoti-ilmiö saavutti huippunsa 1950-luvun puolivälissä.
Katso, miten värit kohtaavat. Setti tuottaa täsmällisiä, peittäviä muotoja terävin rajoin, kun taas käsinmaalatussa teoksessa värit sulautuvat rajojen yli. Tarkista sitten kääntöpuolelta valmistajan leima tai sarjanumero, ja etsi haaleasti läpikuultavia painettuja ääriviivoja ohuen värin alta taivailla.
Kyllä, mutta varaudu kolmeen asiaan. Alkuperäiset maalit ovat lähes varmasti kuivuneet kiinteiksi, joten sovita moderneja akryylimaaleja painettuun väriavaimeen sen sijaan. Silitä rypyt pois takaa päin. Jos pohjustat, käytä vain kirkasta gessoa, koska valkoinen gesso peittää tarvitsemasi numerot.
Kyllä, jos setti on avaamaton. Sinetöity alkuperäiskappale ehjine maaleineen on keräilyarvoltaan korkein muoto, ja sen maalaaminen muuttaa sen valmiiksi levyksi, joka on huomattavasti vähemmän arvokas. Päätä kumman haluat ennen laatikon avaamista, koska valintaa ei voi perua.
Kumman tien valitsetkin, vetovoima on sama, jota Dan Robbins tavoitteli vuonna 1949: tie maalaamiseen, joka ei vaadi jo valmiiksi maalaustaitoa. Tuo idea lainattiin renessanssin työpajasta, myytiin kaksitoista miljoonaa kertaa kolmessa vuodessa, ja se toimii yhä.
